Kristinusko on koko historiansa ajan ollut kaikkien kansanosien uskonto. Tietty inklusiivinen avoimuus on sen olemuksellinen tuntomerkki: kristillinen pelastus on ollut tarjolla vähemmistöille ja marginaaleille. Voisiko pelastus siis koskea myös Maan ulkopuolista elämää, mikäli sellaista on? Tässä kirjoituksessa Aleksi Sakkolan-Leppänen esittelee aiheesta käytyä keskustelua.

Maailmankuvan avartuessa kristinuskon on historiassaan usein ollut tarpeen sopeutua uuteen kulttuuriseen tilanteeseen. Levantin perukoilta Rooman valtakuntaan vakiintunut uskonto ja edelleen edennyt lähetys onkin ymmärrettävä kirkon perusolemuksena: kristinuskon pelastussanoma kuuluu kaikille, myös uusille ryhmille. Kirkon itseymmärrykseen kuuluu universaalisuus, johon sana katolinen viittaa.

Teologiassa on haettu suhdetta muihin uskontoperinteisiin ja maailmanselitysmalleihin, joiden kanssa kristinusko on päätynyt tekemisiin ihmiskunnan yhteyksien kehittymisen myötä. Asiayhteydessään tuttuja suhtautumisen tapoja ovat (1) eksklusivismi, jossa katsotaan pelastuksen rajautuvan ehdottomasti kristinuskon piiriin; (2) inklusivismi, jonka mukaan uskontoperinteet heijastavat osittain kristinuskon kokonaisesti ilmaisemaa pelastusta sekä (3) pluralismi, jossa uskontojen keskinäisistä eroista huolimatta niiden katsotaan johtavan yhtäläisesti pelastukseen. (McGrath 2011, D’Costa 2022)

Eräs pyrkimys uskontoperinteiden keskinäiseen sovitteluun on philosophia perennis eli perennialismi, jota kirjailija ja filosofi Aldous Huxley (1894-1963) hahmotteli klassikkoteoksessaan “The Perennial Philosophy” (1945).  Perennialismiin kuuluu olettamus, jonka mukaan eri uskonnoilla olisi jaettu yhtäläinen merkitysydin, jonka kukin uskonto ilmaisee omista historiallisista ja kulttuurisista lähtökohdistaan käsin. Oletettu yhteinen merkitysydin liittyy perimmäisen todellisuuden käsitteellistä ilmaisua hylkivään peruskokemukseen.

Kriittinen suhtautuminen perennialismiin sisältää näkemyksen, jonka mukaan uskontojen totuusarvoissa on aste-eroja. Kriittisten näkökantojen mukaan uskonnollinen kokemus muiden uskontoperinteiden piirissä voi kuitenkin osoittaa osin oikeaan suuntaan. Aiheesta ovat kirjoittaneet muun muassa Gavin D’Costa (2022), Kai-man Kwan (2003), Jyri Komulainen (2024) ja Veli-Matti Kärkkäinen (2013).

Uskontojen keskinäinen sovittautuminen näkyy 2020-luvulla uskontodialogisuutena. Yhteyden etsiminen näkyy luonnon huomioimisena ja lajienvälisyytenä ekoteologiassa. Seuraava maailmankuvallinen loikka kohti laajempaa näköalaa on kosminen: kuinka ottaa huomioon Maan suhteutuminen planetaariseen viiteyhteyteensä? Mitä tarkoittavat mahdolliset Maan ulkopuoliset ekosysteemit uskontoisen maailmankatsomuksen kannalta? Kysymyksiä tarkastellaan eksoteologiassa, jossa haetaan vastauksia maan ulkopuolisen olemassaolon kysymyksiin uskontoperinteitä aiheeseen suhteuttaen.

Eksoteologiaa ja uskonnollisia kosmologioita

Kysymys Maan ulkopuolisen elämän olemassaolosta on tieteellinen kysymys, mutta aiheeseen liittyy myös laajempi ufouskomusten joukko, jota on mahdollista tarkastella vertailevan uskontotieteen menetelmin (Leppänen 2020). Ufouskomuksilla tarkoitan laajaa ja jäsentymätöntä ilmiöiden kirjoa, johon kuuluu vaihtelevasti kansanomaisia käsityksiä ufojen vierailuista ja toisaalta organisoituneempia katsomuksia, kuten ufokontaktiliikettä. Käsitykset vieraasta älystä muodostavat yhden osan tarkasteltavan aiheiston kirjoa. Laaja ufouskomusten kokonaisuus tarjoaa erään tavan tarkastella kosmosta koskevien käsitysten taustoja ja niiden suhdetta uskonnollisiin maailmanselityksiin.

Kristinuskon universaalisuus tuottaa tarpeen käydä teologista keskustelua suhteesta hypoteettiseen vieraaseen älyyn ja siihen kohdistuviin erilaisiin uskomuksiin. Aiheesta onkin syntynyt runsaasti teologista keskustelua (mm. Davison 2023; Kärkkäinen 2013-2017; O’Meara 2012; Wilkinson 2013; Peters, Hewlett & Moritz 2018). Käsiteltäviä kysymyksiä on laaja joukko. Missä määrin vieraan älyn olemassaolo on kristillisestä näkökulmasta uskottavaa? Onko kyse enemmän tieteellisestä hypoteesista vai kristinuskon kanssa kilpailevasta uskonnollisuudesta? Entä miten mahdollinen maan ulkopuolinen äly suhteutuu kristilliseen käsitykseen pelastuksesta? Eksoteologian kysymykset ovat teologisesti keskeisempiä, kuin ensi katsannossa vaikuttaisi: miten tulisi tulkita esimerkiksi paavi Benedictuksen (XVI) lausunto, jonka mukaan estettä avaruusmuukalaisen kastamiselle ei olisi?

Vieraan älyn kysymysten lisäksi aiheeseen liittyy moninainen joukko kansanomaisia käsityksiä avaruusvierailuista. Vertailevan uskontotieteen näkökulmasta kristinuskolle tyypillistä pyrkimystä universaalisuuteen esiintyy myös joissakin ufouskonnollisissa näkemyksissä, joissa oletettuun maan ulkopuoliseen älyyn liitetään pelastustoiveita. Kristinuskon pelastushistorialliseen narratiiviin vertautuva pelastuskäsitys on esillä monissa ufouskonnollisissa näkemyksissä. Ylipäänsä tyypillisesti ufonäkemyksiin liittyy verrattain samankaltaisia uskonnollisia piirteitä, kuin mitä kristinuskoon liitetään – pyhän kokemisesta turvaan ja yhteisöllisyyteen.

Taivasuskomusten tulkintoja

Uskonnollisten uskomusten lailla myös ufouskomuksia voidaan tutkia psykologisesti mielentiloina. Jo Carl Gustav Jung (1875-1961) otti kehittämänsä analyyttisen psykologian pohjalta kantaa kansanomaisiin ufokäsityksiin esittämällä ne merkkeinä psykologisen tiedostumattoman toiminnasta. Jungilainen tulkintatapa on eräs uskonnollista kokemusulottuvuutta selittämään pyrkivä näkökanta, joka selittää taivaalle projisoitavien uskonnollisten tuntemusten psykologista merkityksellisyyttä. Jungille (1958/2022) ufot olivat mekanistisen ajan taivaskultin ilmentymä, joka sisällöllisesti vertautuu taivaskuvastoa hyödyntävään kristinuskoon.

Ufouskomusten suhde tieteeseen ei ole yksinkertainen. Jäsentyneempien uskouskomusten, kuten ufokontaktiliikkeen, suhde tieteeseen on avoimen jännitteinen. Siinä missä uskomuksia perustellaan tieteelliseen esitystapaan pyrkivällä kielellä, sisältyy niihin monesti kritiikkiä tiedettä kohtaan. Ufokatsomusten kannattajat edustavat usein mielestään vaihtoehtoista tiedettä, mutta eivät kuitenkaan käsitä omia näkemyksiään uskonnollisina. Kysymys uskonnon suhteesta tieteeseen on nähtävissä osaksi tarkastelulinjaa, jossa uskonnoille etsitään keskenään suhteuttavia näkökohtia – onhan tieteellä, siten kun se tänä päivänä käsitetään, historiallinen perusta uskonnollisissa maailmanjäsennyksissä.

Arvoituksia avaruudesta -teoksen yhdessä TM Jussi Sohlbergin kanssa toimittanut uskontotieteilijä Jaakko Närvä (2008) on väitellyt ufouskomuksista. Ufoihin liittyvät käsitykset ovat hänen mukaansa suureksi osaksi uskonnollisuutta. Ufouskomuksilla tyydytetään samoja tarpeita kuin järjestäytyneillä uskonnoilla.

Kukin uskontoperinne muodostaa omat kantansa muihin uskonnollisiin ajattelutapoihin, omista lähtökohdistaan käsin. Ufokäsitykset antavat aineksia keskusteluun uskontojen keskinäisestä suhteutumisesta, tarjoten erään näkökulman universaalisuuden tuottamiin eksoteologisiin kysymyksiin.

Teologisia vastauksia eksoteologian kysymyksiin

Eksoteologiaan luettavia aiheita on eri muodoissaan käsitelty kautta läntisen teologianhistorian. Maan ulkoisen älyllisen elämän mahdollisuus on nähty paikoin tarpeettomastikin ristiriitaisena uskonnollisen maailmanselityksen kannalta. Maan ulkopuolisen älyn mahdollisuus tuottaa eksoteologian keskeiset ongelmat, jotka Tyler McNabb ja Chad McIntosh ovat sijoittaneet Maan ulkoisen älyn ja (1) teistisen jumaluskon, (2) Raamatun, (3) opin, (4) tradition, (5) pahan ongelman ja (6) kristinuskon narratiivin suhteisiin. Samuel Jonathan (2025) on lisännyt näihin Maan ulkoisen älyn ja Jumalan kätkeytyneisyyden suhteen (Launonen 2023). Suhteet muodostavat tarkastelualoja, joiden kautta eksoteologian kysymykset ovat lähestyttävissä. Sinänsä mikään osa-alueista ei McNabbin ja McIntoshin mukaan muodosta ratkaisematonta ristiriitaa Maan ulkoisen älyn ja teologian välille.

Ajankohtaisessa keskustelussa Rope Kojonen (2025) on huomauttanut, että teologisessa tarkastelussa olisi huomioitava myös Maan ulkopuolisen älyn esiintymisen todennäköisyys ja laatu, yhteensopivuuden kysymysten ohella. Vaikka keskustelu Maan ulkopuolisesta älystä ja sen yhteensopivuudesta kristinuskon kanssa on Kojosen mukaan kiinnostavaa ja kulttuurisesti merkittävää, empiirisen todistusaineiston puuttuessa keskustelu jää väistämättä

Luterilaisessa teologiassa Ted Peters (2003) on tarkastellut maan ulkopuolisen älyn kysymyksiä. Mahdollinen maan ulkopuolinen äly sopii hänen mukaansa hyvin yhteen teologisen maailmanselityksen kanssa.  Kysymystä maan ulkopuolisesta älystä on hänen mukaansa käsitelty jo keskiajan teologiassa mahdollisten maailmojen kontekstissa. Tällöin oltiin kiinnostuneita monien maailmojen mahdollisuudesta, Jumalan kaikkivaltiuden seurauksena. Esimerkiksi teologi ja humanisti Nicolaus Cusanus (1401-1464) piti mahdollisena muiden maailmojen olemassaoloa.

Kristinuskon universaalisuus tiivistyy kysymykseen pelastuksesta: soteriologia eli pelastusoppi pyrkii määrittelemään, mitkä elämänmuodot katsotaan kuuluvan pelastuksen piiriin. St. Andrews’n yliopiston analyyttisen teologian professori Oliver D. Crisp (2025) vertaa kristinuskon enkeleitä Maan ulkopuoliseen älyyn. Hän katsoo enkelien antavan teologisesti hyväksyttävän esikuvan olennoista, joiden kohdalla pelastussuunnitelma on erilainen kuin ihmiskunnalla. Mikäli tämä soveltuu myös Maan ulkopuoliseen älyyn, enkeleitä voidaan verrata maapallon ulkopuolisiin, hyväntahtoisiin suojelijoihin ja ohjaajiin, joita esiintyy myös ufouskonnoissa.

Eksoteologiset kysymyksenasettelut haastavat antroposentrisiä eli ihmiskeskeisiä selitystapoja.  Aku Visalan (2025) mukaan ihmiskeskeisyys on kulttuurinen idea, joka on jäsentänyt käsityksiä ihmisen paikasta teologisissa kosmologioissa. Ihmiskeskeisyydellä on moraaliset liitoskohtansa. Jos moraalin perustaksi katsotaan ihmisen erityisyys, heijastuu käsitys myös muihin älyihin, kuten tekoälyyn (AI). Tämä tuottaa ongelman uskonnollisten moraalikäsitysten kanssa – tekoälyn lisäksi myös spekulatiivisen vieraan älyn kohdalla.

Ihmiskeskeisyyden ongelmia purkamaan pyrkien esittää väitöskirjatutkija Tammy Wiese (2025), että teologista pelastuskäsitystä ja siihen liittyvää syntikäsitystä on tarkasteltava yksilö- ja ihmiskeskeistä näkökantaa laajemmin. Hän ehdottaa systeemistä käsitystä, jossa synti käsitetään monisuhteiseksi maailman perusarkkitehtuuriksi, jonka inkarnaatio ja sovitus kosmisina tapahtumina kumoavat. Wiesen systeemisen pelastuskäsityksen ytimessä on ymmärrys Kristuksesta Jumala-itsen (God-Self) ilmoituksena.

Komulaisen (2020) mukaan kosmisen pelastuskäsityksen mukainen kristinusko näyttäytyy universaalina systeeminä, joka verrattaessa lähenee intialaista maailmankuvaa. Intialaisessa kosmologiassa karma käsitetään syy-seuraussuhteiden systeemiseksi verkostoksi, joka tuottaa kosmoksen näkyvät muodot ja toiminnot. Intialaiseen maailmankuvaan perustuvan uskonnonharjoittamisen tavoitteena on sammuttaa karminen seuraanto, mikä muistuttaa pelastusta, joka kumoaa systeemisen ja kosmisen synnin.

Käsitykset maan ulkoisen älyn mahdollisuudesta ovatkin omine painotuksineen esillä kristinuskon lisäksi muissa uskonto- ja ajatteluperinteissä.  Intialainen kosmologia suhtautuu varsin avoimesti mahdollisten maailmojen olemassaoloon (Peterson 2024). Tämä on antanut aineksensa populaareille spekulaatioille, joiden mukaan läntisessä aatehistoriassa vaihtoehtoisille maailmoille avoin uusplatonismi olisi hindulaisten vaikutteiden perinnäinen. Yhteyttä uusplatonismin ja hindulaisuuden välillä ei tutkimuksessa kuitenkaan pystytä osoittamaan, siinä missä yhtäläisyyksiä ajatteluperinteiden välillä onkin tunnistettavissa. Läntisessä perinteessä avoimuus muille maailmoille johdetaan monesti aristotelismin oppituomioihin vuonna 1277 (Niiranen 2020).

Myöntävää käsitystä vaihtoehtoisista maailmoista nimitetään kosmiseksi pluralismiksi. Pluralistisia näkemyksiä tunnetaan länsimailla antiikin Kreikasta alkaen, mutta valtavirtaista suosiota näkemys ei ole saavuttanut jäätyään jännitteiseen asemaan aristoteelisten vaikutteiden kanssa. Kristillinen kosmologia on ammentanut aristoteelisesta maailmankäsityksestä, jossa maa asemoidaan kaikkeuden keskipisteeksi. Kristillisessä teologiassa kosmisen pluralismin esiintyminen käytännössä edellyttää sävyttymistä aristoteelisen maailmankuvan oheisista lähteistä. Monien kristillisten pluralistien ajattelulle värinsä antaa platonilainen aatevirtaus – näin esimerkiksi mainitulle Cusanukselle (Harries 1963).

Piditko artikkelista? Harkitse ryhtymistä kannatusjäseneksi.

Voit tukea Areiopagia myös jakamalla ja tykkäämällä sisältöä Instagramissa, Facebookissa ja Twitterissä.

Tästä voit tilata Areiopagin artikkelit suoraan sähköpostiisi.

 

Kirjallisuus

Bullivant, S. et al. 2024. God and Astrobiology. Cambridge University Press. Peterson, Michael L. (ed.).

Crisp, Oliver D. 2025. Exotheology and the Scope of Salvation. Esitelmä Helsinki Analytic Theology –seminaarissa.

Davison, Andrew 2023. Astrobiology and Christian Doctrine. Cambridge University Press. Verkkolähde osoitteessa: https://www.cambridge.org/core/books/abs/astrobiology-and-christian-doctrine/astrobiology-and-christian-doctrine/06199F14079A0FAA655980466ED900E5.

D’Costa, Gavin. 2022. ’Christian Theology of Religions’, St Andrews Encyclopaedia of Theology. Ed. Brendan N. Wolfe et al. Osoitteessa: https://www.saet.ac.uk/Christianity/ChristianTheologyofReligions. Katsottu: 15.8.2025.

Farrer, Austin (toim.) 1998. Gottfried Wilhelm Leibniz. Essays of Theodicy on the Goodness of God, the Freedom of Man and the Origin of Evil. La Salle, IL: Open Court.

Harries, Karsten 1963. Cusanus and the Platonic Idea. Artikkeli julkaisussa The New Scholasticism, Vol. 37, s. 188-203.

Huxley, Aldous 1945 (toim. 2009). The Perennial Philosophy. New York: HarperCollins.

Jonathan, Samuel & Patwardhan, Shyam Dev 2025. Extraterrestrial Intelligence and the Challenge of Divine Hiddenness. Esitelmä Helsinki Analytic Theology –seminaarissa.

Jung, C. G. 1958 (toim. Suom. Talvio, Leena 2022). Lentävät lautaset – aikamme myytti. Anomalia kustannus.

Komulainen, Jyri

2024. Vievätkö kaikki uskonnot samaan päämäärään? Uskontojen moneus teologisena ja filosofisena ongelmana. Luento XIV Puistofilosofia-tapahtumassa. Ikaalinen.
2025. Valaistuminen aikamme uskonnollisena kielenä. Open Access – artikkeli. Verkkolähde osoitteessa https://helda.helsinki.fi/server/api/core/ bitstreams/28ee10f5-33b7-49b1-ae79-758d91754025/content. Katsottu      15.7.2025.

Kwan, Kai-man 2003. Is the Critical Trust Approach to Religious Experience Incompatible With Religious Particularism: A Reply to Michael Martin and John Hick. Faith and Philosophy: Journal of the Society of Christian Philosophers: Vol. 20 : Iss. 2 , Article 2. Verkkolähde osoitteessa: https://place.asburyseminary.edu/faithandphilosophy/vol20/iss2/2. Katsottu 15.8.2025.

Kojonen, Rope 2025. Astrotheology Beyond Mere Compatibility? Esitelmä Helsinki Analytic Theology –seminaarissa.

Kärkkäinen, Veli-Matti 2013-2017. A Constructive Christian Theology for the Pluralistic World. Vol. 1-5. Grand Rapids, MI: Eerdmans.

Launonen, Lari 2023. Ateistinen argumentti kätkeytyvästä Jumalasta. Areiopagin artikkeli osoitteessa: https://www.areiopagi.fi/2023/09/ateistinen-argumentti-katkeytyvasta-jumalasta/. Katsottu 15.8.2025.

Leppänen, Aleksi 2020. Ufot ja Kristus – samoilta taivailta? Artikkeli teoksessa Arvoituksia avaruudesta. Näkökulmia ufouskomuksiin, toim. Närvä, Jaakko & Sohlberg, Jussi. Helsinki: Gaudeamus.

McGrath, Alister 2011. Kristillisen uskon perusteet. Johdatus teologiaan. Helsinki: Kirjapaja.

Närvä, Jaakko 2008. Ufologia ja ufokokemukset uskonnollisina ilmiöinä. Teoreettinen tutkimus. Diss. Helsinki.

O’Meara, Thomas F. O.P. 2012. Vast Universe. Extraterrestrials and Christian Revelation. Liturgical Press: Collegeville, Minnesota.

Peters, Ted (Theodore) 2003. Science, Theology and Ethics. Routledge.

Peters, T., Hewlett, M. & Moritz, J.  2018. Astrotheology: Science and Theology Meet Extraterrestrial Life. Cascade Books.

Pihkala, Juha 2020. De docta ignorantia. Oppineesta tietämättömyydestä. STKS.

Visala, Aku 2025. The Problem of Anthropocentrism. Moral Psychological Musings about AI, Moral Agency (and Aliens). Esitelmä Helsinki Analytic Theology –seminaarissa.

Wiese, Tammy S. 2025. Animals, Angels, and Aliens. Soteriology that Entails the Extraterrestrial. Esitelmä Helsinki Analytic Theology –seminaarissa.

Wilkinson, David 2013. Science, Religion, and the Search for Extraterrestrial Intelligence.  Oxford University Press.

Artikkelikuva: Derpy CG @ Pexels

Kuva 1: WikimediaCommons. PD

Kuva 2: WikimediaCommons. GFDL 1.2

Kuva 3: WikimediaCommons. PD