Avainsana: Tuomas Akvinolainen

29.11.2016 Vieraskynä,

Prima via: ”ilmeisin” tapa todistaa Jumalan olemassaolo

Platonin mukaan metafyysiset seikat, kuten Jumalan olemassaolo, eivät ole havaittavia, vaan ymmärrettäviä. Miten voimme ymmärtää sen, miksi Jumalan on oltava olemassa? Tuomas Akvinolaisen mukaan meidän täytyy päätellä se Jumalan vaikutuksista käsin.

Akvinolaisen mukaan voimme tehdä tämän päättelyn viidellä eri tavalla. Näistä ”ilmeisin” on Akvinolaisen Aristoteleen inspiroima ensimmäinen tapa tai tie (prima via), mikä perustuu liikkeeseen tai muutokseen. Tässä artikkelissa selvennän ja puolustan ilmeisintä tapaa. (Viime aikojen filosofiassa Akvinolaisen argumentteja ovat puolustaneet esimerkiksi Kretzmann 1997; Martin 1997; Oderberg 2010; Feser 2009 ja Kerr 2015.)Lue koko artikkeli

15.9.2015 Artikkeli,

Onko usko tiedon puutetta?

Usko on tekosyy olla ajattelematta, sanoo Richard Dawkins. Arkikielessä usko esitetäänkin usein tiedon puutteena: jos sinulla ei ole tietoa, sinulla on vain uskoa. Olli-Pekka Vainio kuitenkin väittää, että käsitteet ovat paljon monimutkaisempia.

Richard Dawkinsin useissa eri yhteyksissä esittämän määritelmän mukaan ”usko on suuri väistöliike, tekosyy olla ajattelematta ja arvioimatta todistusaineistoa. Usko on jonkin pitämistä totena todisteiden puuttumisesta huolimatta, tai peräti juuri tästä syystä, ettei todisteita ole.” Dawkinsin määritelmä on retorisesti iskevä ja se saattaa kuulostaa intuitiivisesti oikean suuntaiselta. Tuleehan määritelmä vielä arvovaltaiselta ja oppineelta taholta. Lue koko artikkeli

16.6.2015 Artikkeli,

Kuinka yliluonnollisuus keksittiin

Mistä alkaen ja miksi joitakin asioita on kutsuttu yliluonnollisiksi ja joitakin toisia luonnollisiksi?

Käsite ”luonnollinen” on ollut pitkään käytössä ainakin niin sanotussa läntisessä ajattelussa. Luonnollisuuteen liittyviä kysymyksiä on pohdittu paljon jo antiikissa, ja aihepiiriä voidaan sanoa käsitellyn melkeinpä läpi historian (ks. Glacken 1976). Luonnollisuus-terminologiaa on pyritty käyttämään yleensä niin, ettei luonnolliseksi kutsuta kaikkea olevaa, vaan käsitteellä on pyritty rajaamaan jotain sekä luonnollisen sisä- että ulkopuolelle.

Luonnollisuuden rajoja on määritelty uudelleen lukuisia kertoja historian saatossa ja samalla se, mitä ja miten milloinkin on määritelty luonnolliseksi, luonnollisen ulkopuoliseksi tai sellaisen vastaiseksi, on vaihdellut eri aikoina ja eri asiayhteyksissä.Lue koko artikkeli

Ylös