Avainsana: ateismi

12.9.2017 Vieraskynä,

Sartren ateismia ei voi ymmärtää ilman teologiaa

Jean-Paul Sartre oli yksi 1900-luvun kuuluisimmista ateisteista.

Tämä lause näyttää melko yksinkertaiselta. Mutta ateisti-sanan merkitys siinä ei ole yksinkertainen.

Vuonna 1945 Sartre julisti, että eksistentialismi oli yksi humanismin muoto – se oli näky urheasta, uudesta, jumalattomasta maailmasta. Pitäessään kuuluisan luentonsa tuon vuoden lokakuussa Pariisin Club Maintenantilla Sartre oli 40-vuotias. Julistus yllätti hänen tuttavansa, sillä edeltävät kaksi vuosikymmentä Sartre oli toistuvasti ilmaissut halveksivansa humanismia, jonka optimismi ihmisyyttä ja ihmisen arvoa kohtaan oli hänen mielestään väärää.Lue koko artikkeli

6.6.2017 Vieraskynä,

Kuinka paljon tiede johtaa ateismiin?

Missä määrin tiede johtaa ateismiin? Maailmankatsomuksen vaikutusta tieteen tulosten tulkintaan tarkastelee vieraskynässä dosentti Timo Pokki.

Tunnettu keskustelija ja etevä tieteen popularisoija, kosmologian professori Kari Enqvist, on kertonut, miten häntä pyydettiin puhumaan aiheesta ”Johtaako tiede ateismiin?” Enqvistin mielestä tällainen kysymys paljastaa, ettei kysyjä kunnolla ymmärrä, mitä tiede on, sillä tiede ei ”ole ateistista, kristillistä tai buddhalaista sen enempää kuin Fiskarsin lapio” (Enqvist 2012, 36). (Edellisellä sivulla Enqvist tosin toteaa, että tiede on uskonnotonta, koska se ei piittaa Jumalan olemassaolosta.) Tämän artikkelin otsikko on siis hieman uskaliaasti muotoiltu.Lue koko artikkeli

16.8.2016 Vieraskynä,

Kenelle todistustaakka kuuluu

Yksi länsimaalaisen oikeuslaitoksen kulmakivistä on periaate, jonka mukaan tuomioistuimen eteen joutunut on “syytön kunnes toisin todistetaan”. Käräjillä todistustaakka lankeaa siis syyttäjän harteille. Hänen tehtävänään on osoittaa, että syytetty todella ansaitsee rangaistuksensa. Entä kenen on kannettava todistustaakka, kun väitellään Jumalan olemassaolosta?

Oikeusopillisesta esimerkistä intoutuneena ateistilla saattaa olla hinku vierittää todistamisen velvollisuus kokonaisuudessaan teistien niskaan. Ovathan väitteet: “syytetty on syyllinen” ja “Jumala on olemassa” ainakin siinä mielessä analogisia keskenään, että ne molemmat myöntävät maailmassa vallitsevan asiaintilan. Vastaavasti “syytetty ei ole syyllinen” ja “Jumalaa ei ole olemassa” ovat kumpikin kieltoja. Mikäli todistustaakka on positiivisen väitteen esittäjällä, kuten esimerkiksi lain edessä asia näyttää olevan, ateisti voi hyvällä omalla tunnolla jättää kaikki työt teistien hoidettavaksi ja julistaa itsensä voittajaksi – ainakin kunnes toisin todistetaan.Lue koko artikkeli

10.5.2016 Artikkeli,

Autisteista harva uskoo persoonalliseen Jumalaan

Mielen teorialla tarkoitetaan ihmisen luontaista kykyä mentalisoida eli “lukea ajatuksia”. Kyky mahdollistaa sujuvat suhteet toisiin ihmisiin, mielikuvitusystäviin ja Jumalaankin. Autisteilla mentalisointikyvyt ovat normaalia heikommat. Siksi he uskovat muita harvemmin persoonalliseen Jumalaan.

”Mitä ihmeellistä minussa on, kun huomioit minut?

Miksi kuulet, kun kutsun?

Onko totta, että ajattelet minua?

Kuinka rakastatkaan minua, se on ihmeellistä!

Olen Jumalan ystävä

Olen Jumalan ystävä

Olen Jumalan ystävä

Hän kutsuu minua ystäväksi.”Lue koko artikkeli

21.4.2015 Kirja-arvio, Vieraskynä,

Miksi on jotain?

Harvoin on tullut vastaan kirjoja joiden suomennettu ja alkuperäinen otsikko eroavat niin perustavanlaatuisesti. Alkuperäisen alaotsikon olisi voinut kääntää ”Miksi on jotain sen sijaan että ei olisi mitään”, suuri ja vavisuttava filosofinen kysymys, ja otsikon tarkoitus, arvaisin. ”Miksi maailmassa on jotain tyhjyyden sijasta” sen sijaan on huikean paljon tarkennettu kysymys.  Kumpaan tulee Kraussilta vastaus?

Lawrence M. KraussUniversumi tyhjyydestä – Miksi maailmassa on jotain tyhjyyden sijasta.

Basam Books, 2014.

Kraussin kirja oli helppo lukea. Se on hyvin kirjoitettu (huom. luin englanninkielisen alkuteoksen), ei ehkä yhtä lennokasta menoa kuin Valtaojat ja Enqvistit, mutta kuitenkin. Ja se on oikein mielenkiintoinen – jos joku tieteestä, kosmologiasta ja maailman synnystä, ja sen tarkoituksesta, on kiinnostunut. Mutta sitä on hankala arvioida koska se on niin kaksijakoinen.Lue koko artikkeli

25.11.2014 Vieraskynä,

Onko naturalismi uskonto?

Mitä uskonto ja naturalismi tarkoittavat? Onko naturalismi uskonto vai ei? Uskovatko kaikki naturalistit oppiinsa sokeasti? Entä riittääkö maailmankuvan dogmaattisuus yksinään tekemään siitä uskonnon? Ilmari Hirvonen ja Risto Ant-Wuorinen pohtivat vieraskynässä mainittuja kysymyksiä uskontotieteen ja tieteenfilosofian näkökulmista.

TOISINAAN ESITETÄÄN, että naturalismi ja ateismi ovat uskontoja siinä missä kristinusko tai hindulaisuus (esim. Calvert 2013). Tämän väitteen perusteellinen arviointi edellyttää käsitteiden ”naturalismi” ja ”uskonto” seikkaperäistä määrittelemistä. Valitettavasti tehtävä ei ole helppo, sillä kummallakaan näistä termeistä ei ole yksiselitteisiä riittäviä ja välttämättömiä ehtoja. Lisäksi yleiset uskonnon määritelmät ovat hyvin vanhoja – joku voisi jopa sanoa vanhentuneita. Nämä määritelmät kuitenkin nousevat hyvin usein esiin, kun pyritään antamaan vastausta kysymykseen: mitä uskonto on?Lue koko artikkeli

6.11.2014 Artikkeli,

Neljä tapaa esittää ateistista uskontokritiikkiä, osa 2

Tämä artikkeli on toinen osa kirjoituksesta, joka koskee nykyisen ateistisen uskontokritiikin lajeja. Ensimmäisen osan voit lukea täällä.

Traaginen ateismi

Traaginen ateismi asettuu kaikkia muita ateismin lajeja vastaan väittäessään, että perinteinen käsitys moraalista on mahdotonta sen jälkeen, kun teismi ja metafysiikka on hylätty. Tunnetuin traagisen ateismin edustaja on Friedrich Nietzsche ja moderneista filosofeista John Gray.

Traagisen ateismin selkein ero kaikkiin muihin on, että heidän mielestään nämä eivät ymmärrä täysin ateisminsa radikaaleja seurauksia. Juuri tähän on kiinnittänyt huomionsa  London School of Economicsin aatehistorian professori John Gray.

Lue koko artikkeli

4.11.2014 Artikkeli,

Neljä tapaa esittää ateistista uskontokritiikkiä, osa 1

Monet ajattelevat, että länsimaisissa yhteiskunnissa eletään juuri nyt jonkinlaista ateismin kultakautta tai uutta nousua. Joka toinen viikko ilmestyy uusi kirja tai kolumni, jossa syytetään kristinuskoa tieteenvastaisuudesta tai moraalittomuudesta. Voi helposti syntyä kuva, että tämä olisi jotakin uutta.

Näin ei kuitenkaan ole. Uskontokritiikkiä on ollut niin kauan kuin on ollut uskontoakin. Niin Zeuksella kuin Jahvellakin on ollut omat kriitikkonsa. Kristityt teologit ja filosofit ovat kautta historian joutuneet etsimään vastauksia omien aikojensa haasteisiin. Tässä mielessä meidän aikamme ei ole poikkeus.

Tämä kirjoitus esittelee hyvin lyhyesti erilaisia nykyisen uskontokritiikin muotoja tarjoamatta niihin sen enempää vastauksia. Tärkein väitteeni on, ettei ole olemassa vain yhtä ateismia tai uskontokritiikkiä. Sen sijaan uskontokritiikkiä esitetään hyvin erilaisista lähtökohdista.Lue koko artikkeli

7.10.2014 Kirja-arvio,

Ihmisten maa — näkökulmia maallistumiseen

Mitä on maallistuminen? Miten se ilmenee? Mistä se johtuu? Mitkä asiat siihen vaikuttavat? Seuraako maallistumista koskeva kehitys kaikkialla maailmassa samanlaisia kehityspolkuja? Ari Koponen ja Tuomas Savolainen ovat toimittaneet kirjan ”Ihmisten maa  — esseitä sekularisaatiosta”, jossa käsitellään muun muassa edellä mainittuja kysymyksiä.

Kirjan on kustantanut hiljattain perustettu pienkustantamo Osuuskunta Sivuosa, jonka taustalta löytyvät kirjan toimittajat. Kirjan takakannessa teoksen luvataan olevan ”yleistajuisen johdatuksen maallistumisilmiöön ja sekularisaatiokeskustelujen kirjoon”. Jotain tällaista kirja sisältääkin. Kirja koostuu kuudesta esseestä, joiden kirjoittajakunnasta löytyy niin seemiläisten kielten ja kulttuurien asiantuntijaa, filosofia, valtiotieteilijää kuin teologian ja uskontotieteen edustajiakin. Kirjoittajakunta edustaa monenlaisia maailmankatsomuksia. Tämän kirjan esseet ovat siinä määrin erilaisia paitsi sisällöltään, myös luonteeltaan, että käsittelen niitä yksi kerrallaan.Lue koko artikkeli

6.5.2014 Kirja-arvio,

Thomas Nagel: Mind and Cosmos

Thomas Nagelin uusimman kirjan otsikko ei turhaan arkaile: Mind and Cosmos: Why the Materialist Neo-Darwinian Conception of Nature Is Almost Certainly False. Kirjan provosoivuutta ei lievennä se, että Nagel on jyrkkä ateisti ja maineikas filosofian professori.

Ketään ei pitäisi myöskään yllättää, että Yhdysvalloissa teos on saanut perinteisten materialistien taholta melkoista ryöpytystä, ja The Guardian nimesikin sen vuoden 2012 parjatuimmaksi tiedekirjaksi.

Monet Nagelin ateistikollegat pitävät kirjaa huonona tieteenä ja suhtautuvat siihen lähes pyhäinhäväistyksenä, kun taas kreationistit odottavat saavansa Nagelista yllättävän liittolaisen taistelussaan evoluutioteoriaa vastaan. Otsikon pohjalta muuta ei voisi odottaakaan. Myös kirjan sisältö vastaa otsikkoa, mutta eri tavalla kuin moni lukija odottaisi.Lue koko artikkeli

22.4.2014 Artikkeli,

Auttamisesta ateismiin: syrjäyttävätkö turvaverkot kristinuskon?

Eräät tutkimukset viittaavat siihen, että taloudellisten, terveydellisten ja sosiaalisten epävarmuustekijöiden väheneminen saattaa olla yhteydessä ateismin yleistymistrendiin. Kristinuskon on vastaavasti katsottu vetoavan erityisesti epävarmuuden keskellä eläviin ihmisiin.

Keskimääräisen elintason noustua on monessa länsimaisessa yhteiskunnassa kristinuskon merkitys ja kannatus alentunut. Tässä kirjoituksessa tarkastelen eräitä turvallisuuteen ja elämän epävarmuuteen liittyviä kysymyksiä historiassa ja nykyhetkessä.Lue koko artikkeli

15.4.2014 Kirja-arvio,

Ateismia puolustamassa – Herman Philipse: God in the Age of Science.

Siitä huolimatta, että valtaosa nykyaikaisista analyyttisista filosofeista on joko ateisteja tai agnostikkoja, ateismin seikkaperäisiä filosofisia puolustuksia ilmestyy varsin harvoin.

Kuluneen vuosikymmenen aikana on ilmestynyt vain muutama raskaan sarjan teos, joihin lukeutuvat esimerkiksi Nicholas Everittin The Nonexistence of God (2004), Graham Oppyn Arguing About Gods (2006), Jordan Howard Sobelin Logic and Theism (2004) ja John Schellenbergin The Wisdom to Doubt (2007).Lue koko artikkeli

8.4.2014 Kirja-arvio,

John Lennox: Tähtäimessä Jumala – Miksi uusateistit osuvat harhaan?

Suomeen tässä kuussa saapuva Oxfordin matematiikan professori John Lennox on myös vakaumuksellinen kristitty ja tunnettu uskon puolustaja. Uusi Tie julkaisee suomeksi Lennoxin uuden kirjan, ja Areiopagi.fi julkaisee siitä nyt ensimmäisen suomenkielisen esittelyn.

John Lennox on Oxfordin yliopiston matematiikan professori, joka on käynyt paljon julkista keskustelua uusateistien kanssa uskonnon ja tieteen sekä teismin (tarkemmin kristinuskon) ja ateismin suhteesta. Kirja on hänen laajempi vastineensa käymiinsä debatteihin Richard Dawkinsin ja Christopher Hitchensin kanssa. Kirjan suomenkielisessä nimessä (engl. Gunning for God: Why the New Atheists are Missing the Target) on hyödynnetty hauskasti Dawkinsin kirjan Jumalharha nimeä. Tämän kirjan pääargumentti on nimittäin juuri se, että uusateistit tekevät ensin Jumalasta harhan, jota sitten tähtäilevät.Lue koko artikkeli

Ylös