Tämän artikkelin ensimmäisessä osassa käsiteltiin Anselm Canterburylaisen argumenttia, joka on ontologisista argumenteista varhaisin ja tunnetuin. Modernissa filosofiassa ontologisia argumentteja koskevassa keskustelussa on tapahtunut merkittävä käänne, kun argumenttia on vahvistettu modaalikäsitteiden ”mahdollisuus” ja ”välttämättömyys” avulla.

Tosin voi pohtia, kuinka omaperäisestä ajatuksesta tässä on kyse. Esimerkiksi jotkut kommentaattorit katsovat jo Anselmilta löytyvän argumentin, jossa hyödynnetään modaalikäsitteitä (ks. artikkelin osa 1). Seuraavassa keskitytään yhteen muotoiluun Alvin Plantingan modaaliontologisesta argumentista, jonka hän esittää kirjassaan The Nature of Necessity (1974). Lue koko artikkeli

Monet jumalatodistukset, kuten kosmologinen ja teleologinen todistus, pyrkivät osoittamaan Jumalan olemassaolon a posteriori eli vedoten empiiriseen evidenssiin, jonka katsotaan konfirmoivan jumalahypoteesia. Ontologiset argumentit puolestaan pyrkivät todistamaan Jumalan olemassaolon a priori eli kokemuksesta riippumatta, dedusoimalla sen tietyn jumalakäsitteen seurauksista.

Ensisilmäyksellä ontologisten argumenttien strategia kuulostaa erikoiselta. Kuinka vain Jumalan käsitettä tarkkailemalla voisi johtaa Jumalan olemassaolon? Toisaalta tämä erikoisuus tekee ontologisista argumenteista filosofisesti mielenkiintoisia.Lue koko artikkeli