Kirkkojen suhde valtiovaltaan kansallissosialismin aikana (1933–45) on monimutkainen kokonaisuus, jonka käsittely jatkuu vieläkin. Tässä tekstissä ruoditaan Saksan protestanttisten kirkkojen kirkkotaistelua, tarkastellaan kansallissosialismista viehättyneiden kristittyjen tarinaa sekä perehdytään katolisen kirkon ja natsi-Saksan suhteisiin. Olivatko kirkot sitten täysin toimettomia vai tekivätkö kristilliset yhteisöt hyviä tekoja sorrettujen puolustamiseksi?

Adolf Hitler kannattajineen onnistui junailemaan itsensä valtaan 1933 ja lakkauttamaan Weimarin tasavallan demokratian. Jälkipolvia on mietityttänyt, miksi tieteellisesti kehittynyt ja kulttuurillisesti sivistynyt valtio toimeenpani holokaustin. Tälle on etsitty syitä Saksan historiasta, kuten saksalaisesta kansanluonteesta, myöhäisestä kansallisvaltiokehityksestä tai Saksassa vallinneesta juutalaisvastaisuudesta. Lue koko artikkeli

”[Varhaisella keskiajalla] kristillinen kirkko väitti kaiken tiedon sisältyvän Raamattuun ja kirkon traditioon…Kirkko otti itselleen tiedon säilyttäjän ja välittäjän aseman ja oli aina valmiina turvautumaan maalliseen vallankäyttöön pakottaakseen kansan kuuliaiseksi päätöksilleen. Näin kirkko valitsi suunnan, joka samalla ratkaisi sen koko tulevan toimenkuvan: kirkosta tuli Euroopan älyllisen kehityksen este yli tuhannen vuoden ajaksi.”

– John William Draper, History of the Conflict between Religion and Science (1874)

Myytti siitä, kuinka keskiajan kirkko vastusti tiedettä, ei todennäköisesti katoa mihinkään – osaksi koska se sopii niin hyvin yhteen muiden suosittujen keskiaikaa koskevien myyttien kanssa ja osaksi koska se on niin helppo panna kokoon.Lue koko artikkeli