Bishop and Perszyk väittävät, että pahan ongelma voidaan ratkaista vain luopumalla ajatuksesta, että Jumala on personaalinen toimija. Heidän mukaansa Jumala voidaan personaalisen toimijan sijaan ymmärtää todellisuuden itsensä rakenteena: ‘Jumala’ tarkoittaa sitä, että maailma on suuntautunut kohti parasta mahdollista hyvää. Mutta mitä silloin tapahtuu sille Jumalalle, jota rukoillaan, ylistetään ja jonka kanssa pyritään elämään?

Lue koko artikkeli

Kristinuskon mukaan Jumala vaikuttaa aktiivisesti maailmankaikkeuden kehitykseen. Mutta kuinka tämä oikein tapahtuu? Voidaanko Jumalan toiminta sovittaa yhteen modernin luonnontieteen tutkimustulosten kanssa?

Onko Jumala olemassa – ja jos on, toimiiko hän maailmassa? Vaikuttaako Jumala joihinkin (tai kaikkiin) maailmassa tapahtuviin tapahtumiin vai antaako hän maailmankaikkeuden kehittyä itsekseen? Monien mielestä ajatus Jumalasta on modernin tieteen aikakaudella tarpeeton. Ajatellaan, että koska Jumalan toiminnasta ei ole olemassa tieteellisiä todisteita, ei ole järkevää olettaa, että hän olisi olemassa. Yhä useampi on valmis yhtymään astronomi Carl Saganin sanoihin, joiden mukaan ”kosmos on kaikki mitä on, kaikki mitä koskaan on ollut tai tulee olemaan”.Lue koko artikkeli

Sattuma on viimeksi kuluneen vuosisadan aikana muodostunut yhä merkittävämmäksi osaksi modernia tiedettä, nostaen samalla ennustamattomuuden perustavaksi osaksi länsimaista maailmankuvaa.

Kristinusko sen sijaan opettaa, että kaikki, mitä tapahtuu, tapahtuu Jumalan sallimuksen mukaisesti osana Hänen suurta suunnitelmaansa. Kumpi käsitys on oikea? Perustuuko maailma sattumalle vai suunnittelulle? Vai voitaisiinko nämä näkemykset sovittaa yhteen ja sattuma käsittää Jumalan tavaksi toimia maailmassa?Lue koko artikkeli