Myöhäisantiikin kristityille oppi luomisesta oli yhdistelmä Raamatun tekstien tulkintaa ja (enimmäkseen) uusplatonistista maailmankuvaa.

Aiemmin Areiopagilla varhaisen kirkon luomiskäsityksestä ja sen eri teemoista on kirjoittanut Jussi Junni. Tässä esseessä tarkastellaan lähemmin kahden kristityn kirjoittajan, Basileios Suuren (329/330-379) ja Augustinuksen (354-430) käsitystä luomisuskon perusaksioomista ja luomiskertomusten hermeneutiikasta: mitkä uskomukset universumin synnystä ovat keskeisiä? Miten Genesiksen luomispäivien kertomusta on luettava? Entä mitä Basileios sanoo biodiversiteetistä ja miten Augustinus suhtautuu luonnonilmiöiden ja luonnonlakien tutkimukseen?Lue koko artikkeli

“Jumala loi maailman kuudessa päivässä tyhjästä. Seitsemäntenä päivänä hän lepäsi. Kaksi ensimmäistä ihmistä eli paratiisissa, mutta heidät karkotettiin sieltä, kun he söivät hedelmän hyvän ja pahan tiedon puusta. Sen jälkeen maailma on ollut sellainen kuin nytkin.”

Vastaako yllä oleva kuvaus mielikuvaasi kristillisestä luomisopista? Tällainen kertomus on mahdollista nähdä Raamatun ensimmäisen kirjan, Genesiksen eli 1. Mooseksen kirjan 1.–3. luvuissa.

Yleisyydestään huolimatta se ei kuitenkaan ole läheskään ainoa tulkinta, vaan kristinuskon 2000-vuotinen historia on luomiskertomuksen tulkintojen suhteen hyvin moninainen.Lue koko artikkeli