Filosofi Bertrand Russell teki tunnetuksi seuraavan sanonnan: “Maailman ongelma on se, että typerykset ja fanaatikot ovat täynnä varmuutta, ja viisaat täynnä epäilyksiä.” Kumpaan lokeroon uskonnollinen usko kuuluu ja kuinka varmaa tai epävarmaa uskon pitää olla? Kuuluuko epäily puolestaan uskon kylkeen, sen ulkopuolelle vai peräti ytimeen?

Viime vuosina tehtyjen kyselytutkimusten perusteella suomalaiset ovat edelleen jokseenkin uskonnollista kansaa. Monet uskovat Jumalan olemassaoloon ja rukoilevat muulloinkin kuin kuolemanvakavan vaaratilanteen edessä. Suomalainen uskonnollisuus on kuitenkin luonteeltaan aika varovaista, eikä kovin fanaattista. Me katsomme karsaasti niitä, jotka toitottavat omaa uskoaan suurella varmuudella ja käännyttävät muita omaan leiriinsä.

Mutta eikö toisaalta ole niin, että juuri varmuus kuuluu vakaumuksen luonteeseen? Tuskinpa ne, joita eri puolella maailmaa vainotaan uskonsa tähden, pohtivat jatkuvasti Jumalan olemassaolon tai kuolemanjälkeisen elämän todennäköisyyttä (kuten filosofeilla on tapana). Samalla kuitenkin ajattelemme, että ehdottomuus omien uskomusten suhteen, dogmaattisuus ja fanaattisuus on huono juttu, se saa aikaan aggressiivista käännyttämistä ja hengellistä väkivaltaa.

Saadaksesi aiheisiin lisävaloa, kuuntele uusin podcast-jakso alta!

Tilaa podcast myös iTunesista tai kuuntele Stitcheristä tai Internet Archivesta.

Podcastin tekemistä on tukenut Kirkon Mediasäätiö.

Jos pidit kuulemastasi, tykkää Areiopagista Facebookissa, seuraa Twitterissä ja tilaa kirjoitukset sähköpostiisi.

Kuva: Alec@Flickr.com. CC BY 2.0.