Voit myös kuunnella tämän tekstin:

Monesti kuulee sen käsityksen, että Isaac Newton (1642–1727) olisi kehittämänsä fysiikan vuoksi ajatellut Jumalan luoneen maailman ikään kuin itsestään käyväksi kellokoneistoksi. Tällaisen kerralla tapahtuneen luomisen jälkeen Jumala olisi sitten vetäytynyt pois ja lakannut vaikuttamasta luomansa maailman tapahtumiin. Tässä kuvassa Newton on ikään kuin esikuva valistuksen aikana myöhemmin yleistyneelle deistiselle ajattelulle, jossa uskonnollisten pyhien kirjoitusten, kuten Raamatun, ei uskota sisältävän erityistä Jumalan ilmoitusta ihmiskunnalle. Samoin kuvassa pidetään Newtonia tieteellisten löydöstensä vuoksi nykyaikaisen sekulaarin luonnontieteilijän edelläkävijänä, joka ainoastaan myöhemmän iän hermoromahduksen vuoksi ajautui käsittelemään kirjoituksissaan voittopuolisesti uskonnollisia ja alkemistisia aiheita.

Isaac Newtonin patsas Trinity Collegen kappelissa Cambridgen yliopistossa.

Todellisuudessa Newton itse tietoisesti hylkäsi sekä vertauskuvan kellosta että ajatuksen, jonka mukaan Jumala olisi lakannut vaikuttamasta maailmassa. Lisäksi hän käsitteli uskonnollisia aiheita koko uransa ajan, ei pelkästään sen jälkeen kun oli tehnyt suurimmat luonnontieteelliset löytönsä.

Mitä Newton sitten täsmälleen ottaen ajatteli Jumalan tavoista vaikuttaa luomassaan maailmassa? Newtonin mukaan Jumala vetäytymisen sijaan vaikuttaa maailmassa aktiivisesti ja pitää yllä maailmankaikkeuden kappaleiden liikettä. Tyhjä avaruus oli Newtonin ajatusten mukaan eräänlainen Jumalan aistimisen väline ja tila (“sensorium”). Siinä Jumala liikuttaa kappaleita yhtä helposti kuin me liikutamme ruumiinjäseniämme.

Eräs keskeinen syy tällaiseen näkemykseen Jumalan vuorovaikutuksesta maailman kanssa löytyy todennäköisesti hänen harhaoppiseksi katsotusta näkemyksestään Jeesuksesta. Newtonin mukaan Jeesus ei ollut Jumala, vaan Jumalan luoma olento, joka kuitenkin oli Jumalan välimies ja sijaishallitsija muun luomakunnan suhteen. Koska Newtonin mukaan Jumala ei tehnyt mitään suoraan, jos hän voisi tehdä sen välillisesti, niin Jumalan sijaishallitsijana Kristus hallitsi luomakunnan ”aktiivisia periaatteita”. Nämä periaatteet kokosivat yhteen liikkumattoman aineen hiukkasia ja muodostivat niistä erilaisia eläviä ja elottomia kappaleita, joista maailmankaikkeus koostui.

Newtonin mielestä joidenkin hänen oman aikansa filosofien kuten René Descartes’n (1596-1650) ajatukset maailmasta pelkkänä aineena ja liikkeenä eivät antaneet tarpeeksi tilaa Jumalan vapaalle toiminnalle. Osin tämän johdosta Newton myös hylkäsi käsityksen eetteristä painovoiman aiheuttajana. Pian fysiikkaa käsittelevän pääteoksensa eli Principian julkaisun jälkeen Newton alkoi uskoa, että Jumala saattaisi olla suora ja välitön painovoiman syy: kaikkialla läsnä oleva Jumala, jossa me elämme ja liikumme ja jolta saamme olemisemme, liikuttaa ainetta avaruudessa. Nämä näkemykset näkyvät tutkijoiden mukaan Principian toisen painoksen General Scholium-liitteessä sekä Newtonin toisen merkittävän fysiikan alan teoksen Opticks latinankielisessä painoksessa.

Mutta mistä ajatus kellosta sitten on alunperin peräisin? Vertauskuvan esitti ensimmäisenä Newtonin aikalainen ja tieteellinen kiistakumppani Gottfried Wilhelm Leibniz (1646-1716). Hän kyseenalaisti Newtonin ajatuksen, jonka mukaan Jumalan täytyi ehkä silloin tällöin säätää planeettojen liikkeitä estääkseen maailmankaikkeutta pysähtymästä. Leibnizin mukaan Newtonin ajatus antoi asiattoman kuvan Jumalasta kelloseppänä, joka joutuisi korjailemaan luomustaan vähän väliä.

Newton hylkäsi tämän syytöksen painottamalla, että kuva kellosta ja kellosepästä “pyrkii sulkemaan pois kaitselmuksen ja Jumalan todellisen vallan maailmassa.” Jumalalla tuli olla vapaus tehdä maailmasta haluamansa kaltainen ja puuttua sen toimintaan, jos hän niin halusi. Keitä me kuolevaiset olemme silloin hänen toimiaan kyseenalaistamaan?

Mutta jos Newton kerran julkisesti hylkäsi vertauskuvan kellokoneistosta, ajatuksen kylmän mekaanisesta maailmankaikkeudesta ja Jumalan vetäytymisestä maailman taustalle, miksi sitten Newtonin pitkään luultiin ajatelleen niin? Newtonin uskonnollisia ajatuksia tutkineet henkilöt, kuten Stephen Snobelen, Paolo Rossi ja Edward Davis tarjoavat kahta selitystä. Ensimmäinen selitys on, että jotkin Newtonin kellovertausta vastaan perusteluina käyttämät teologiset ajatukset olivat perinteisen kristinuskon kannalta harhaoppisia. Sellaiset näkemykset olivat laittomia hänen aikansa Englannissa, ja siksi Newton piti esimerkiksi kolminaisuusopin kieltävät näkemyksensä salassa.

Toinen syy on, että tutkijat eivät ole joko päässeet tutkimaan Newtonin lukuisia teologisia aiheita käsitteleviä kirjoituksia tai ovat tulkinneet niitä väärin. Näitä Newtonin kirjoituksia ei ollut tutkijoiden julkisesti saatavilla muutamaan sataan vuoteen. Newtonin teologiaa ja alkemiaa käsitteleviä käsikirjoituksia hallussaan pitäneet tahot – kuten tunnettu taloustieteilijä John Maynard Keynes (1883-1946) – ovat usein yksinkertaisesti hävenneet niitä. Kirjoitusten salassapidon vuoksi Newtonin kokonaisajattelusta pääsi vähitellen muotoutumaan vajaa, mutta vaikutusvaltainen kuva. Vaikka siis Newton ei koskaan julkisesti hyväksynytkään kellovertausta, hänen todellisia ajatuksiaan Jumalan ja maailman vuorovaikutuksesta ei pitkään saatu selville. Sen sijaan Newtonin nimissä pääsi kulkemaan hänelle vieraita ajatuksia.

Vasta 1900-luvun lopulla historiallinen tutkimus on selvittänyt, kuinka hänen näkemykseensä luonnosta ja sen toiminnasta sekä koko hänen maailmankuvaansa vaikutti se, mitä hän ajatteli uskonnollisista asioista.

Vastaa tekstin perusteella monivalintakysymyksiin. Useampi kuin yksi vaihtoehto voi olla oikein.

Voit myös kuunnella tämän tekstin:

Myytin, jonka mukaan moderni luonnontiede on aiheuttanut länsimaisen kulttuurin sekularisoitumisen eli maallistumisen, taustalla on joitakin totuuden siemeniä. Kuitenkin on perusteetonta väittää, että luonnontiede olisi sekularisaation koko syy tai edes tärkein syy. (Martin)

Myytin yhtenä totuusperäisenä elementtinä voidaan pitää ajatusta, että luonnontiede on auttanut pääsemään eroon tarpeettomasta taikauskosta. Luonnon toimintaa selitettäessä luonnontieteelliset selitysmallit ovat korvanneet aiempia yliluonnolliseen vetoavia selityksiä. Lisäksi jotkin pyhien tekstien tulkinnat ovat ristiriidassa tieteen kanssa, jolloin luonnontiede on korvannut näihin tulkintoihin perustuvan maailmankuvan tieteellisellä maailmankuvalla. (Brooke)

Myytin sisältämä oletus, jonka mukaan luonnontieteellinen kehitys johtaa väistämättä uskontojen kuihtumiseen, on kuitenkin vahvasti kiistetty yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa. Pikemminkin on havaittu, että uskonnollisuus voi kukoistaa yhteiskunnissa, jotka ovat edistyneitä luonnontieteissä. Tieteen aiheuttamaa sekularisaatiota vastaan todistaa se, että luonnontieteilijöiden joukossa on suuri määrä Jumalaan uskovia tieteilijöitä. Nature-lehdessä vuonna 1998 julkaistun tutkimuksen mukaan 39,3 prosenttia luonnontieteilijöistä uskoo persoonalliseen ja rukouksiin vastaavaan Jumalaan. (Larson & Witham) Osuus on lähes yhtä suuri kuin ennen ensimmäistä maailmansotaa toteutetussa vastaavanlaisessa tutkimuksessa, jossa uskovien luonnontieteilijöiden osuuden havaittiin olevan 41,8 prosenttia. (Leuba & al.) 

Luonnontietellinen metodi perustuu kokeisiin ja havainnointiin.

Myytin virheellisyyden havaitsemiseksi on ymmärrettävä, miten tieteen aiheuttama sekularisaatio eroaa tieteen sekularisaatiosta. Tieteen sekularisaatio on havaittavissa siitä, että uskonnollinen kieli on pitkälti kadonnut luonnontieteellisestä kirjallisuudesta. Tieteen sekularisaatio voi luoda vaikutelman, että tiede on todistanut yliluonnollisen olemassaolon vääräksi. Luonnollisen maailman ulkopuolista todellisuutta ei voida tutkia luonnontieteiden kokeellisella metodilla, joten luonnontiede on keskittynyt luonnollisen maailman tutkimiseen. Vaikka tämä rajaus ei kuitenkaan missään määrin todista, ettei yliluonnollista todellisuutta voisi olla olemassa, tieteen sekularisaatiosta on välittynyt arkiajatteluun tällainen harha. (Brooke & Cantor)

Todisteena tieteen kehityksen ja sekularisaation suoraviivaista yhteyttä vastaan toimii havainto, jonka mukaan sekularisoituminen on tapahtunut eri kulttuureissa eri tahtiin. Siten yhtä, kaikkialla samanaikaisesti tapahtuvaa sekularisoitumisen prosessia ei ole olemassa. Modernin yhteiskunnan sekularisaation taustalla on luonnontieteiden kehityksen lisäksi monia muita tekijöitä. Helpottunut yhteiskunnallinen ja maantieteellinen liikkuminen on aiheuttanut aiemmin uskonnon yhteen sitomien yhteisöjen hajoamisen. Kapitalismi on edistänyt nautintojen tavoitteluun keskittyvää kulttuuria, joka on monesti ristiriidassa uskonnon sisältämien arvojen kanssa. Sekulaarit arvot ovat vahvasti esillä mediassa ja koulutusjärjestelmässä. Yhteiskunnalliset ja poliittiset ideologiat ovat korvanneet uskontoon perustuvaa yhteenkuuluvuutta. Siten myytin sisältämä ajatus, että tieteestä seuraa välttämättä sekularisoituminen, ei vastaa yhteiskuntatieteilijöiden havaintoja. (Martin)

Vastaa tekstin perusteella monivalintakysymyksiin. Useampi kuin yksi vaihtoehto voi olla oikein.

Litteän Maan myytin mukaan keskiajan Euroopassa uskottiin yleisesti Maan olevan litteä, koska katolinen kirkko opetti niin vastustaen ankarasti vaihtoehtoisia näkemyksiä. Myyttiin liittyy usein mielikuva, että kirkko olisi vastustanut ankarasti Kristoffer Kolumbuksen (1451–1506) löytöretkiä ja pelotellut, että alukset tipahtavat maailman reunalta. (Kangasniemi)

Tosiasiassa Kolumbuksen matkoja vastustettiin pikemminkin sen vuoksi, että hänen ymmärrettiin aliarvioivan maapallon laajuuden etsiessään oikotietä Intiaan. Myöskään katolinen kirkko ei opettanut Maan olevan litteä. Kirkko opetti johdonmukaisesti Maan olevan pallonmuotoinen viimeistään 700–800-luvuilta alkaen. Ainoastaan myöhäisantiikin aikaan 300–600-luvuilla ajatus litteästä Maasta sai vähäistä kannatusta kristittyjen parissa. (Kangasniemi)

Jo viimeistään antiikin tunnetuimman filosofin Aristoteleen (384–322 eKr.) perustelujen jälkeen maan uskottiin olevan pallonmuotoinen. Aristoteles perusteli pallomaisuutta filosofisten argumenttien lisäksi kolmella havainnolla: kaukaiset kohteet katoavat horisontin taakse, päiväntasaajaa kohti kuljettaessa näkyy uusia tähtikuvioita sekä maan varjo näkyy koko kuunpimennyksen ajan ympyrän kaaren muotoisena. (Kangasniemi)

Varhaiset kristityt näyttävät hyväksyneen Aristoteleen ja muiden ei-kristittyjen filosofien perustelut Maan pallonmuotoisuuden puolesta. 300–400-luvuilla jKr. kuitenkin kristittyjen parissa syntyi hajaannusta sen suhteen, ajateltiinko Maan olevan litteä vai pallomainen. Jotkin kirkkoisistä tulkitsivat Raamatun ilmoittavan erityisesti Psalmien ja Jesajan kirjoissa, että Maa on litteä. Kuitenkin jo vuonna 725 kristitty munkki Beda julkaisi teoksen nimeltä Ajanlaskennasta (De Temporum Ratione), jonka suosion myötä näkemys maan pallomaisuudesta vakiintui kristillisessä maailmankuvassa. (Kangasniemi)

Litteän Maan myytti sai alkunsa 1800-luvulla uskontokriitikoiden käynnistämänä kahdessa aallossa. Ensimmäisessä aallossa sen esitti aluksi yhdysvaltalainen Washington Irving vuonna 1828 fiktiivisessä Kolumbuksen elämänkertateoksen A History of the Life and Voyages of Christopher Columbus. Myöhäisantiikin tunnetuimpien litteän Maan puolesta puhujien ajatuksia esittivät puolestaan ranskalainen Antoine-Jean Letronne vuonna 1834 teoksessaan History of the Inductive Sciences ja englantilainen William Whewell vuonna 1837 teoksessaan On the Cosmographical Ideas of the Church Fathers väittäen niiden olevan tyypillistä keskiaikaista ajattelua edustavia esimerkkejä. (Russell)

1800-luvun loppupuolen toisessa aallossa litteän Maan myytti teki lopullisen läpimurron John W. Draperin teoksen History of the Conflict between Religion and Science (1874) ja Andrew D. Whiten (1896) teoksen History of the Warfare of Science with Theology in Christendom myötä. Myytti oli harvinainen amerikkalaisissa koulukirjoissa vielä 1870-luvulla, mutta 1880-luvulla se näyttää löytyvän niistä jo yleisesti. (Russell)

Edellä mainittuja 1800-luvulla kirjoitettuja teoksia yhdistää pyrkimys tieteen ja uskon välisen ristiriita-asetelman korostamiseen. Tiedettä pyrittiin puolustamaan saattamalla kristinusko huonoon valoon. Niitä edeltävällä ajalla myyttiä ei tunnettu: esimerkiksi protestanttiset uskonpuhdistajat tai 1700-luvun valistusfilosofit eivät käyttäneet sitä hyökkäyksissä katolista kirkkoa tai kristinuskoa vastaan. Edes 1800-luvun puolivälissä ennen litteän Maan myytin toisen aallon läpimurtoa uskontokriitikot eivät vielä yleisesti hyödyntäneet myyttiä hyökkäyksissään. (Russell)

Litteän Maan myytin vakiintumiseen vaikuttivat myös joihinkin keskiaikaisiin maailmankarttoihin liittyvät väärinkäsitykset: ne on joskus virheellisesti tulkittu litteää Maata kuvaaviksi. Tämä johtui muun muassa siitä, ettei niissä ole asteita, ja Jerusalem on lähellä kartan keskusta. Keskiaikaisia maailmankarttoja ei kuitenkaan tarkoitettu pääasiassa kertomaan maantieteellistä tietoa, vaan ne olivat eräänlaisia tietosanakirjoja. Jerusalemin keskeisyys kartoissa kertoo enemmän kaupungin hengellisestä asemasta. Esimerkiksi merien navigoimiseen kehitettiin muita tarkempia karttoja. Esimerkiksi Kolumbuksen retkiä edeltäneeltä ajalta on säilynyt karttapallo, joka on selkeä todiste siitä, että Maan ymmärrettiin olevan pallon muotoinen. (Cormack)

Vastaa monivalintakysymyksiin. Useampi kuin yksi vaihtoehto voi olla oikein.

Kirkon ja luonnontieteiden välisen sodankäyntimyytin mukaan keskiajan kirkko väitti Raamatun ja kirkon tradition sisältävän kaiken tiedon vastustaen kaikkea tiedettä ja estäen älyllisen kehityksen yli tuhannen vuoden ajan. Myytti elää sitkeästi tieteenhistorian popularisoijien keskuudessa ja on sitä kautta välittynyt osaksi yhteistä ymmärrystämme keskiajasta. Suurin osa keskiaikaan perehtyneistä tutkijoista on kuitenkin hylännyt myytin. (Shank)

Katolinen kirkko oli keskiajalla tärkeä tähtitieteen tukija, ja vatikaanin observatoriossa harjoitetaan tänäkin päivänä tähtitiedettä.

Nykyaikaisen historiantutkimuksen mukaan keskiaika oli kirkon tukeman yliopistojärjestelmän kehityksen ja monien luonnontieteellisten läpimurtojen aikaa. Kirkon rooli luonnontieteiden synnyn edistäjänä oli keskiajalla tärkeä. Roomalaiskatolinen kirkko tuki tähtitieteen tutkimusta 1100-luvulta 1700-luvulle todennäköisesti enemmän kuin muut tahot yhteensä. (Heilbron)

Myös yliopistoverkosto syntyi kirkon aktiivisella tuella. Yliopistoja syntyi spontaanisti kuuluisien mestareiden ympärille Euroopan keskeisimpiin kaupunkeihin kuten Bolognaan, Pariisiin ja Oxfordiin ennen vuotta 1200, ja vuoteen 1500 mennessä yliopistoja oli Euroopassa noin kuusikymmentä. Noin 30 prosenttia opinnoista käsitteli luonnollista maailmaa. Teologiaa opiskeltiin vasta maisteritasolla, ja sitä pääsivät opiskelemaan vain parhaat oppilaat. Loput jäivät taiteiden tiedekuntiin, joissa opiskeltiin ei-uskonnollisia aineita, kuten logiikkaa, luonnonfilosofiaa ja matemaattisia tieteitä. Aluksi vain harvoilla yliopistoilla oli lupa teologisen tiedekunnan perustamiseen, mutta myöhemmin keskiajalla kirkko myönsi lupia lisää. (Grant)

Sodankäyntimyytti on saanut lisäpontta esimerkiksi Pariisissa tapahtuneista aristoteelisten luonnonfilosofisten tekstien kieltämisestä vuonna 1210 ja 219 akateemisen tutkimusaiheen kieltämisestä vuonna 1277. Tällaiset kiellot olivat kuitenkin aina paikallisia, ja niiden valvominen oli vaikeaa. Kiellot jäivätkin yleensä lyhytaikaisiksi ja vaikuttivat vain pieneen osaan väestöä. On osittain harhaanjohtavaa sanoa, että tällaisissa tapauksissa kirkko käytti valtaansa tieteen vastustamiseksi: kiellot olivat paikallisten piispojen tai kardinaalilegaattien langettamia. (Thorndike)

Yliopistojen ansiosta keskiajan eurooppalaisilla oppineilla oli parempi pääsy luonnontieteellisen kirjallisuuden ja opetuksen pariin kuin missään muussa aikaisemmassa kulttuurissa. Luonnontieteellinen tutkimus menestyi hyvin ja loi pohjan tieteelliselle vallankumoukselle. Tutkimuksen tekemistä motivoi  ajatus, että Jumala on luonut maailmaan loogiset lainalaisuudet, joita voidaan tutkia tieteen menetelmillä. Keskiajan Euroopassa tehtyjä keksintöjä olivat esimerkiksi kirjapainotaito, linssi, kompassi, mekaaninen kello, kolmivuoroviljely, tekstiiliteollisuus, monet tähtitieteen edistysaskeleet ja klassisen fysiikan liikelakien keksimiseen johtanut aristoteeliset liikelait korvannut impetus-teoria. Muualta tuotuja käyttöönotettuja keksintöjä olivat esimerkiksi ruuti, paperi ja arabialaiset numerot. Selvää onkin, että keskiajalla rakennettiin pohja niinsanotull luonnontieteelliselle vallankumoukselle, joka tapahtui 1500-1700-lukujen kuluessa. Huolimatta joistakin tieteen ja uskon välisistä vastakkainasetteluista kirkko oli pääsääntöisesti mukana edistämässä tämän pohjan rakentamista. (Deming)

Vastaa monivalintakysymyksiin. Useampi kuin yksi vaihtoehto voi olla oikein.

Myytin mukaan katolinen kirkko suhtautui hyvin kielteisesti Nikolaus Kopernikuksen (1473–1543) esittämään aurinkokeskeiseen astronomiseen malliin, koska maakeskeisyydestä luopumisen ajateltiin tiputtavan ihmiskunnan pois maailmankaikkeuden keskiöstä. Lisäksi myytin mukaan kirkko jopa vainosi ankarasti aurinkokeskeisen mallin kannattajia, ja tunnetuimman kopernikaanisen mallin kannattajan Galileo Galilein (1564–1642) ja inkvisition väliset kiistat toimivat tyypillisenä esimerkkinä tieteen ja kristinuskon välisestä vastakkainasettelusta 1600-luvulla. Usein myyttiin yhdistyy myös ajatus, että Galileita pidettiin vankilassa ja kidutettiin kuulustelujen aikana. (Finocchiaro)

Galilei puolustautuu inkvisition esittämiä syytöksiä vastaan.

Vaikka Galilei joutuikin inkvisition eteen vastaamaan kirjoituksistaan, myytissä on monia epätosia elementtejä. Ensinnäkin, vaikka monet aurinkokeskeisyyttä puolustavat kirjat joutuivat kiellettyjen kirjojen listalle, historia ei tunne toista vastaavanlaista oikeudenkäyntiä, joten sitä ei voida yleistää tyypilliseksi esimerkiksi kirkon ja luonnontieteilijöiden välisestä konfliktista. (Brooke) Toiseksi, Galileita ei kidutettu eikä hän joutunut vankilaan oikeudenkäyntien aikana. Myöskään oikeudenkäyntien jälkeen hän ei joutunut vankilaan, vaan vietti loppuelämänsä kotiarestissa huvilallaan lähellä Firenzeä. (Finocchiaro) Kolmanneksi, vaikka Galilein tuomion yhtenä syynä oli kirkon virallisen opin kieltäminen aurinkokeskeisyyden puolustamalla, se ei ollut ainoa syy. Galilei joutui erityisellä tavalla katolisen kirkon huomion kohteeksi laitettuaan Dialogo-teoksessa paavin sanoja maapallokeskeisyyttä puolustavan yksinkertaisen Simplicion suuhun. (Moss & Wallace)

Yleisesti ottaen Kopernikuksen aurinkokeskeinen malli aiheutti vastustusta ennen kaikkea siksi, että se oli tieteelliseen vallankumoukseen asti hallinneen aristoteelisen mallin vastainen ja alensi Auringon alhaiselle paikalle. Aristoteleen luonnonfilosofiassa universumin keskipisteessä oleminen ei merkinnyt korotettua asemaa vaan sen mukaan maa on raskaampi elementti kuin muut kolme elementtiä eli vesi, ilma ja tuli. Siksi maapallon oli sijaittava liikkumattomana universumin keskipisteessä, johon raskaimmat kappaleet luontaisesti kerääntyvät. Maapalloa pidettiin kaikkein alhaisimpana ja likaisimpana paikkana universumissa, mahdollisimman kaukana taivaallisuutta edustavista Auringosta ja kiintotähtien kehästä. (Danielson)

Kopernikus kuitenkin painotti kirjoituksissaan ovelasti universumin keskipisteen soveltuvuutta paikaksi, jolta Aurinko voi hallita kuninkaan tavoin alamaisiaan eli planeettoja. Vasta näiden Kopernikuksen kirjoitusten seurauksena universumin keskipistettä alettiin pitää Auringolle sopivana kunniapaikkana. (Rheticus)

Myytti, jonka mukaan kirkko vastusti maapallokeskeisyydestä luopumista, koska se tiputtaisi ihmisen pois universumin keskipisteestä, on saanut alkunsa myöhemmällä ajalla. Sen tiedetään esiintyneen ensimmäisen kerran Ranskassa yli sata vuotta Kopernikuksen kuoleman jälkeen osana kristinuskon vastaista kritiikkiä. Myytti perustuu tahalliseen käsitesekaannukseen, jossa maapallokeskeisyys eli geosentrisyys sekoittuu ihmiskeskeisyyteen eli antroposentrisyyteen. (Danielson)

Myytissä Kopernikusta edeltävien ihmisten väitetään ajatelleen maapallon sijainnin universumin keskipisteenä merkinneen sitä, että koko luomakunta on olemassa vain ihmistä palvellakseen. Maapallokeskeisyyden ja ihmiskeskeisyyden samaistamisen myötä uskontokriitikot saattoivat todeta, että koska maapallolla ei ole enää erityistä paikkaa universumin keskuksessa, on myös luovuttava ajatuksesta, että ihmisellä olisi erityinen rooli universumissa. Näin ollen voitiin pitää kysymyksiä elämän ja ihmiskunnan syvemmästä tarkoituksesta yhtä mielettöminä kuin ajatusta maapallosta universumin keskuksessa. (Danielson)

Vastaa monivalintakysymyksiin. Useampi kuin yksi vaihtoehto voi olla oikein.