Joitakin vuosia sitten minua pyydettiin puhumaan Tampereen hiippakunnan synodaalikokoukseen. Ehdotin aiheeksi anteeksiantamisen etiikkaa. Aihe oli mieleni päällä, koska kuten niin moni tutkija, halusin tehdä henkilökohtaisesta ongelmastani pienen tutkimusprojektin. 

Olin näihin aikoihin nimittäin kokenut tulleeni petetyksi ja loukatuksi tärkeässä ihmissuhteessa. Hylätyksi ja loukatuksi tulemisen kokemus oli äärimmäisen voimakas. Yritin ankarasti ponnistella kohti anteeksiantoa, tämän henkilön kohtaamista ja anteeksipyynnön vaatimista. En kuitenkaan pystynyt ja prosessi jäi kesken. Lue koko artikkeli