Kansainväliset ihmisoikeussopimukset turvaavat periaatteessa rajoittamattoman oikeuden oman pään sisältöön. Tällainen rajoittamaton oikeus on kuitenkin eettisesti kyseenalainen, eikä sitä käytännössä edes ole.

Kansainvälisten ihmisoikeussopimusten mukaan jokaisella ihmisellä on absoluuttinen oikeus mielipiteisiinsä ja uskomuksiinsa. Vaikka mielipiteiden ja uskomusten ilmaisemista voidaan rajoittaa toisten ihmisten ihmisoikeuksien turvaamiseksi, ihmisoikeusteoreetikot ovat kuitenkin määritelleet, että ihmisellä täytyy olla täysin rajoittamaton lupa ajatella hiljaisesti omassa mielessään aivan mitä tahansa.

Tästä uskonnon- ja ajatuksenvapauden absoluuttisesta ulottuvuudesta käytetään nimitystä forum internum. Käsite forum internum viittaa käsitykseen ihmisen ”sisäisestä torista”, jolla hänen ilmaisunvapautensa on rajoittamaton. Ihminen saa siis olla itse itsensä kanssa omapäinen, suorastaan uppiniskainen.

Käsityksen taustaoletuksena on ensinnäkin se, että ihmisen tahto on ainakin jossakin mielessä vapaa. Laajemmin käsitys jokaiselle ihmiselle hänen ihmisyytensä vuoksi kuuluvista ihmisoikeuksista pohjautuu ajatukseen ihmisarvosta, jota kenenkään ei tarvitse ansaita ja jota ei voi missään tilanteessa menettää.

Onko oikeus psykoottisiin harhaluuloihin?

Perinteisen forum internum -käsityksen ongelmat paljastuvat, kun uskonnon- ja ajatuksenvapautta koskevaa teoriaa sovelletaan tilanteessa, jossa henkilöllä on psykiatrista sairaalahoitoa vaativia psykoottisia harhaluuloja. Jos ihmisellä nimittäin on rajoittamaton oikeus oman päänsä sisältöön, on hänellä oikeus myös omiin harhaluuloihinsa.

Tällainen oikeus olisi kuitenkin eettisesti kestämätön, sillä se tekisi tahdosta riippumattomassa hoidossa eli ns. pakkohoidossa toteutetusta psykoosilääkityksestä absoluuttisten ihmisoikeuksien vastaista. Psykoosilääkityksellä nimittäin pyritään lieventämään psykoottisia oireita eli muun muassa harhaluuloja. Kun äärimmäiseen psyykkiseen hätään joutunutta ihmistä hoidetaan, puututaan siis usein hänen päänsä sisältöön.

Tällainen pään sisältöön puuttuminen on täysin laillista tiettyjen mielenterveyslainsäädännössä määriteltyjen kriteerien täyttyessä. Se on myös eettisesti perusteltua, vaikkakaan ei täysin ongelmatonta. Näyttää siis siltä, että mielenterveyslaki ja siihen perustuva psykoottisten ihmisten psykiatrinen hoito on ristiriidassa uskonnon- ja mielipiteenvapautta koskevan ihmisoikeusteorian kanssa. Absoluuttisiksi väitetyt oikeudet eivät siis käytännössä olekaan absoluuttisia.

Negatiivinen ja positiivinen vapaus

Vapausoikeudet voidaan määritellä sekä negatiivisessa että positiivisessa merkityksessä. Oikeus negatiiviseen vapauteen suojaa ihmistä valtion ja muiden ihmisen konkreettiselta puuttumiselta. Negatiivisesti ymmärrettynä vapausoikeudet siis tarkoittavat sitä, että ihmisellä on oikeus tulla jätetyksi rauhaan. Positiivisesti ymmärrettynä vapaus edellyttää, että ihminen saa jotakin (esim. koulutusta tai välineitä itsensä ilmaisemiseen), jotta hän voi olla vapaa.

Negatiivista vapauskäsitystä on kritisoitu sen suppeudesta, mutta kun puhutaan absoluuttisista ihmisoikeuksista eli täysin rajoittamattomista oikeuksista, on myönnetty, että nämä oikeudet, sikäli kuin niitä voi olla, ovat luonteeltaan negatiivisia. Ihmisellä ei voi olla absoluuttista positiivista oikeutta ruokaan tai terveydenhoitoon, mutta hänellä voi olla täysin rajoittamaton oikeus olla tulematta esimerkiksi kidutetuksi.

Forum internumin uudelleenmäärittelyä

Perinteinen käsitys forum internumista voidaan ”pelastaa” esimerkiksi väittämällä, että sitä ei sovelleta psykoottisiin ja muihin sellaisiin ihmisiin, kuten lapsiin, jotka eivät tilansa tai kypsymättömyytensä vuoksi kykene päätöksentekoon eli eivät ole riittävän kompetentteja. Tällainen pelastustoimenpide kuitenkin näyttää kyseenalaistavan päätöksentekoon kykenemättömien ihmisten ihmisarvon, jota ei siis periaatteessa pitäisi koskaan menettää ja jota ei tarvitse ansaita (edes riittävällä kompetenssilla).

Pitäisikö siis forum internum -ulottuvuuden absoluuttista luonnetta koskevasta käsityksestä kokonaan luopua? Mielestäni ei, sillä jokaisen ihmisen omassa päässä on jotakin absoluuttisen suojan arvoista. Suojan kohteena ei kuitenkaan tule olla niin sanotut pään sisällöt eli uskomukset ja mielipiteet sinänsä, vaan ihmisen kyky muodostaa uskomuksia ja olla ajatteleva ihminen. Näin ajateltuna forum internum voisi suojata ihmisen negatiivista oikeutta uskomiseen ja ajatteluun liittyviin kykyihin siten, että näiden kykyjen tai niiden kehittymiseen tarvittavien elimien ja elintoimintojen peruuttamaton tuhoaminen olisi absoluuttisesti kiellettyä.

On myös huomattava, että uskomusten sisällön perusteella ei voida päätellä, että ihmisellä on riittävä ajattelukyky tai että moinen kyky puuttuu. Kyvykkyyttään voi ilmentää esimerkiksi uskomalla Jumalaan tai myös päätymällä ateismiin. Esimerkiksi dawkinsilaiselle jumalharhaiseksi leimaamiselle ei ole perusteita, vaikka uskonnon- ja ajatuksenvapautta koskevaa ihmisoikeusteoriaa kehitettäisiinkin esittämääni suuntaan.

Mitä tulee psykoottisten ihmisten hoitoon, antipsykoosilääkitystä voitaisiin käyttää, jos sillä tavoitellaan omalta osaltaan kykyjen lisäämistä eikä kykyjä tuhota ainakaan peruuttamattomasti. Sen sijaan potilaan turruttaminen helppohoitoiseksi ja passiiviseksi hoidon vastaanottajaksi olisi kyseenalaista, ja peruuttamattomat kykyjä heikentävät ”hoitotoimenpiteet” (kuten lobotomia) absoluuttisesti kiellettyjä.  

Jos forum internum määritellään uudelleen kykyjä turvaavaksi oikeuden ulottuvuudeksi, uskonnon- ja ajatuksenvapaus turvaavat nykyistä mielekkäämmin meidän kaikkien ihmisten oikeudet. Me kaikki olemme olleet lapsia ja kohtaamme elämämme varrella vaihtelevan määrän kärsimystä, heikkoutta ja erilaista kyvyttömyyttä. Kuitenkaan emme voi missään tilanteessa menettää ihmisarvoamme emmekä absoluuttisia oikeuksiamme.   

Kirjallisuutta:

Feinberg, Joel: Social Philosophy. Foundations of Philosophy Series. (Prentice Hall, 1973)

Ojanen, Tuomas & Scheinin, Martin: Uskonnon ja omantunnon vapaus (PL11§). Teoksessa Perusoikeudet. Ed. Hallberg et al. (WSOYpro, 2011, 413–458).

Partch KJ: Freedom of conscience and expression, and political freedoms. Teoksessa The international bill of rights. The covenant on civil and political rights. Ed. Henkin L. (Columbia University Press, 1981, 209–245)

Stenlund, Mari: Freedom of Delusion: Interdisciplinary Views Concerning Freedom of Belief and Opinion Meet the Individual with Psychosis. Diss. (Teologinen tiedekunta, Helsingin Yliopisto, 2014).

Winick, Bruce J: The Right to Refuse Mental Health Treatment. (American Psychological Association, 1997)

Kuva: Rula Sibai@Unsplash.com. CC0.