Miten kaikkitietävän ja kaikkivoipan Jumalan toimintaa on käsitelty viimeaikaisessa uskonnonfilosofiassa ja kuinka sen on nähty suhteutuvan vapaan yksilön valinnanvapauteen? Voiko yksilö edes olla vapaa? Kuinka ymmärryksemme ajallisen ja ajattoman suhteesta on vaikuttanut nykykeskusteluun? Entä voiko äärellisen ja äärettömän välillä olla yhteys?

Kysymys Jumalan kaitselmuksesta on kaikkina aikoina puhutellut ihmisiä juutalais-kristillisessä perinteessä, sillä se kuuluu olennaisena osana luojajumalan ja hänen luomakuntansa väliseen suhteeseen. Jumalan kaitselmus on kysymyksenä monitahoinen. Käsiteltäessä Jumalan kaitselmusta filosofisena kysymyksenä on nostettava esiin kysymykset Jumalan olemuksesta, ihmisen olemuksesta sekä Jumalan ja ihmisen välisestä suhteesta.

Näin nousee esiin kolme teemaa, jotka ovat samalla keskenään limittäisiä: Jumalan kausaalinen vaikutussuhde ihmiseen, Jumalan esitieto tulevista asioista ja ihmisen tahdonvapaus. Esittelen tässä artikkelissa erilaisia tulkintoja Jumalan vaikutuksesta ihmiseen ja hänen elämäänsä, kysymystä Jumalan esitiedosta tuleviin asioihin ja ihmisen tahdonvapaudesta uskonnonfilosofisessa nykykeskustelussa. Keskeinen kysymys tässä keskustelussa onkin, kuinka Jumalan hallintavallan ja ihmisen tahdonvapauden suhdetta on käsitelty.

Tästä teemasta nousevat keskeiset kysymykset ovat seuraavanlaisia: Missä määrin Jumala on ennalta määrännyt ihmisten vapaat valinnat ja kuinka hän kykenee ihmisen tahdonvapautta kunnioittaen pitämään kaitsevasti huolta luoduistaan? Oma kysymyksensä on myös, missä määrin Jumalan esitiedon voidaan ajatella määräävän ennalta luotujen valinnat. Jos siis Jumala tietää ennalta ihmisten vapaat valinnat, voiko ihminen valita toisin kuin Jumala on ennalta nähnyt tapahtuvan tulevaisuudessamme? Mitä haasteita tästä seuraa ja miten kysymykseen voidaan vastata?

Nykykeskustelussa kaitselmuksen kolme pääasiallista näkökulmaa ovat niin kutsutut kompatibilistinen, molinistinen ja avoimen teismin näkökulma. Kompatibilistit näkevät determinismin eli ennaltamääräämisen ja ihmisen tahdonvapauden yhteensopivina. Molinistit ja avoimen teismin edustajat sitä vastoin näkevät ennaltamääräämisen ja ihmisen tahdonvapauden ristiriitaisena. Heidän mukaansa ihmisellä on ainakin joissakin asioissa aidosti vapaus valita kahden tasaveroisen vaihtoehdon välillä – tasaveroisen vaihtoehdon siinä mielessä, että valintaa voidaan pitää todella vapaana ilman olosuhteiden tai kenenkään ulkopuolisen pakottamista tai kiristämistä. Tällaista vapautta kutsutaan libertaariseksi tahdonvapaudeksi.

Ennaltamääräämisen ja ihmisen vapaan valinnan yhteensovittamista

Ennaltamääräämisen kannattajat näkevät, että kaikella on syy-seuraus -suhde. Jumala kaiken luojana ja hallitsijana on näin ensimmäinen vaikuttava syy myös ihmisten vapaisiin valintoihin. Kuitenkin kompatibilistien mukaan ihmisillä voi olla ja onkin vapaita valintoja, vaikka Jumala olisikin perimmäinen syy valintaan. Jumala ei nimittäin toimi vastoin ihmisen luontaista taipumusta. Usein nämä kompatibilistit painottavat sitä, että ihmiset toimivat oikein ainoastaan Jumalan auttamana. Ihmisen syntisyys saa aikaan pahaa, mutta ihmisen luovuttautuessa Jumalan tahtoon Jumala saa tehdä ihmisen kautta työtään. Syntisenä ihmisellä on taipumus tehdä synnin edellyttämiä valintoja. Hänen luovuttautuessaan Jumalalle Jumala voi vaikuttaa hänessä hyviä asioita. Kristillisessä perinteessä tämä näkökulma on ollut suosittu ja se on edelleen Lutherin, Calvinin ja Augustinuksen perintöä vaalivien keskuudessa.

Keskeinen haaste kompatibilisteilla ei ole pelkästään teologinen, vaan se sisältää filosofisia kysymyksiä. Nimittäin mikäli Jumala määrää ennalta ihmisten valinnat, onko Jumala syyllinen myös ihmisten vääriin valintoihin? Mikäli Jumala on kausaalinen syy kaikkeen toimintaan maan päällä, onko kyse mekaanisesta maailmasta, jossa kaikki toimii ikään kuin ohjelmoituna, vailla yksilöiden itsenäisiä valintoja? Kompatibilistit painottavat kuitenkin ennaltamääräämisen ohella ihmisen tahdonvapauden samanaikaisuutta, joten heidän mukaansa mekaaninen maailma ei ole mielekäs ratkaisu.

Augustinus pohti Tunnustuksissaan ihmisen jakautunutta tahtoa. Nämä molemmat tahdon osat ovat yksi, mutta jakautuneet kahteen osaan: luonnolliseksi eli Jumalaan päin suuntautuneeksi ja kieroutuneeksi eli Jumalasta poispäin suuntautuneeksi. Augustinus näyttäisi kuitenkin ajattelevan, ettei ihmisessä ole kahta vastakkaista tahtoa sinällään, vaan ihmisen tahto on kokonaisuudessaan rikkinäinen ja se saattaa ihmisen monenlaisten valintojen eteen joiden kanssa kamppailee. Ihmisessä on yksi sielu ja yksi rikkinäinen tahto, jota halut vetävät tottumusten ja totuuden suuntiin. Augustinus näyttäisi näin jotenkin väkinäisellä tavalla säilyttävän ihmisessä tahdonvapauden. Vaikka ihmisen tahto on vapaa, se ei kuitenkaan pysty tahtoaan suuntaamaan vaikuttavalla tavalla oikeaan suuntaan. Tähän ihminen tarvitsee Jumalan apua. Augustinus painottaa Jumalan armon olevan vapaa lahja, jota kuitenkaan ihminen, perisynnin vammauttamana, ei kykene ilman Jumalan apua vastaanottamaan.

Robert Kolbin mukaan Luther ei tarkoittanut Jumalan tahdon ja ehdottoman ennaltatietämisen sulkevan ihmisen vapaata ratkaisuvaltaa pois. Sen, mitä Jumala muuttumattomasti tahtoo, tapahtuu – ei kuitenkaan pakottamalla. Camilla Sløkin mukaan Luther ajatteli kuitenkin, että ihmisen toimiessa ilman Jumalaa, pahuus on aina läsnä. Vaikka pahuus ei itsessään ole olemassa välttämättä, se ei kuitenkaan ihmisessä ole luonteeltaan ehdollista – se on välttämättömästi läsnä ilman Jumalaa. Ihminen siis tekee vapaasti pahaa, koska Saatana ja ihminen ovat lähteneet Jumalan luota pois, jota ilman ei ole mitään hyvää. Vain Jumalan avulla ihminen kykenee hyvään.

Myöhäisantiikin ajattelijan Boëthiuksen esitys, jossa hän erottaa yksinkertaisen ja ehdollisen välttämättömyyden, on saanut laajaa kannatusta ja lukuisia sovelluksia myöhempien ajattelijoiden keskuudessa. Vaikka hänen esitystään ei sellaisenaan hyväksyttäisikään, Boëthius on antanut myöhemmille tulkinnoille mielekkäitä lähtökohtia ongelman ratkaisemiseen. Kristillisessä perinteessä argumenttia on toisteltu eri muodoissaan. Sen keskeisenä periaatteena on, että Jumalan tieto vapaiden valintojen todellisesta asiaintilasta perustuu tapahtumaan itseensä. Jumalan tieto ei perustu siihen, että hän ennalta määrää vapaat valinnat. Jumalan esitieto ei siis ole suoraan määräävä tekijä ihmisten vapaille valinnoille.

Toinen keskeinen sisältö argumentissa koskee sitä, että Jumala vaikuttaa kyllä luojana ihmisten valintoihin, mutta on asettanut ihmiset valitsemaan vapaat valinnat vapaasti. Näin se, mitä Jumala on ennaltamäärännyt vapaiden valintojen osalta, on totta ehdollisesti, ei ehdottomasti. Jumalan vaikutussuhde tapahtuu tällöin ikään kuin vapaan yksilön valinnan kautta.

Kompatibilismin ja molinismin keskeinen ero on siinä, että kompatibilismin, erityisesti 1600-luvulla vaikuttaneen keskeisen ajattelijan Leibnizin mukaan, vapaa yksilö valitsee vapaasti, mutta Jumala on hänet laittanut valitsemaan vapaasti. Molinismin mukaan osan Jumalan tietämistä asioista ihminen valitsee vapaasti ilman Jumalan kausaalista vaikutusta. Sekä molinismi että avoin teismi puoltavat tämänkaltaista ihmisen libertaarista tahdonvapautta, jossa ihmisellä on kyky tehdä valintoja ilman, että Jumala niihin vaikuttaisi. Avoin teismi eroaa molinismista olennaisilta osin siinä, että avoimen teismin mukaan tulevaisuus on avoin siinä määrin, ettei edes kaikkitietävä olio voi sitä varmasti tietää.

Jumala kykenee päättelemään sen, miten tulevaisuus tulee asettumaan

Molinismin keskeinen argumentti perustuu ajatukseen Jumalan niin kutsutusta välitiedosta. Välitieto käsitteenä on tekninen termi, jonka avulla pyritään ymmärtämään sitä tapaa, jolla Jumala voi tietää tahdonvapauden mukaiset totuudet määräämättä niitä ennalta. Koska tulevaisuudessa olevat vapaat valinnat ovat valitsijasta riippuvaisia ja vielä toistaiseksi toteutumattomia, kuinka Jumala, joka ei tällaisia valintoja ennalta määrää, tietää ihmisten valinnat?

Molinistit ajattelevat, että tällaiset vapaan tahdon valinnat Jumala kykenee tietämään sen perusteella, koska hän tuntee luomansa yksilöt niin hyvin. Jos esimerkiksi Pekalle tarjottaisiin 20 000 euron lahjus, missä tilanteessa Pekan kaltainen yksilö päätyisi ottamaan lahjuksen vastaan? Jos Pekka tarvitsisikin kipeästi 25 000 euroa, voisi sen mukainen summa olla Pekan tilanteessa riittävä syy lahjuksen vastaanottamiseen. Vaikka Jumala on luonut meistä vapaita, kykenee hän tietämyksessään aina päätymään oikeaan vastaavuuteen valintojemme suhteen. Molinistit eivät tästä huolimatta kiellä sitä, että Jumala määräisi jotkut asiat ennalta.

Avoimen teismin edustajien lähtökohtana on seuraava ajatus: Jotta Jumala kykenee olemaan vuorovaikutuksessa ajallisen luomakuntansa kanssa, täytyy hänen olla luomisen jälkeen itsekin osana ajallista kulkua. Toisin sanoen, Jumala on kyllä ikuinen, mutta hän kokee ajallisen kulun samalla tavoin kuin hänen luomakuntansa. Näin hän ei esimerkiksi katsele samaan aikaan Aadamia paratiisissa, Jeesusta ristillä ja Hitleriä antamassa juutalaisia tuhoavia käskyjä. Jumalalle on näin olemassa luomisen jälkeen mennyt, nykyhetki ja tuleva. Tällaista näkökulmaa kutsutaan temporalismiksi. Monet nykyiset molinistit ovat myös temporalisteja, mutta heidän tulkintansa kaitselmuksesta eivät useinkaan suoranaisesti perustu temporaaliseen käsitykseen Jumalasta.

Avoimen teismin edustajilla Jumalan ajallisuus asettaa rajoitteet myös Jumalan esitiedolle, sillä he painottavat sitä, että tulevaisuus ei ole vielä todennettavissa sen ollessa avoin. Näin Jumalallakin on vain toinen toistaan parempia todennäköisyyslaskelmia yksilöiden vapaista valinnoista, joita hän ei ole ennalta määrännyt. Avoimen teismin edustajien mukaan Jumala on toki kaikkivoipa ja kaikkitietävä, mutta meidän tulisikin tutkailla todellisuuskäsitystämme, jotta ymmärtäisimme, mitä kaikkitietävän on mahdollista tietää.

Vastaus on: kaikkitietävä voi tietää kaiken loogisesti mahdollisen. Loogisesti mahdollista ei ole esimerkiksi tietää ristiriitaisuuksia. Siksi tuntuisi kummalliselta väittää, että Jumala tietää sen, mitä siellä on, missä ei ole mitään. Tulevaisuutta, jota ei ole, ei yksinkertaisesti kaikkitietävän ole mahdollista tietää kuin absoluuttisten totuuksien, kuten matemaattisten totuuksien ja Jumalan itsensä määräämien asioiden osalta. Jumalan toiminta on näin altis riskeille. Kuitenkin avoimen teismin edustajat painottavat, että Jumalan maksimaaliset kyvyt huomioon ottaen hänen todennäköisyyslaskelmiensa osuvuudesta meidän ei tarvitse kantaa huolta.

Kaitselmuksen tulkinnoilla on vaikutusta moniin teismiä koskeviin kysymyksiin. Ratkaisut vaikuttavat esimerkiksi siihen, kuinka kärsimyksen ongelman kysymyksiin voitaisiin vastata. Tieteellisen tiedon kehittyminen asettaa kysymyksiä uudelleen. Siitä huolimatta monet filosofiset kysymykset ovat pysyneet samoina vuosituhansien ajan.

Lähteet ja kirjallisuus:

Boëthius, Anicius Manlius Severinus

Filosofian lohdutus. De Consolatione Philosophiae. Suom. Juhani Sarsila. 2001. Tampere: Vastapaino.

Flint, Thomas P.

1998 Divine Providence. The Molinist Account. Ithaca, New York: Cornell University Press.

Helm, Paul

1993 The Providence of God. Contours of Christian Theology. Downers Grove, IL: InterVarsity Press.

Kolb, Robert

2005 Bound Choice, Election and Wittenberg Theological Method. From Martin Luther to the Formula of Concord. Grand Rapids, Michigan/Cambridge, U.K.: Eerdmans Publishing.

Stump, Eleonore

2003 Augustine on free will. – The Cambridge Companion to Augustine. Ed. Stump, E. & Kretzmann, N. Cambridge: Cambridge University Press. 124– 147.

Sløk, Camilla

2004 Necessity and contingency in Luther and Luhmann. – Luther between Present and Past – Studies in Luther and Lutheranism. Ed. Nissen, U., Vind, A., Holm, B. & Vainio, O-P. Helsinki: Luther-Agricola-Seura. 192–207.

Swinburne, Richard

2011 Providence and the Problem of Evil. New York: Oxford University Press.

Kuva: Olli-Pekka Vainio